Journey's End

Though here at journey's end I lie

In darkness buried deep,

Beyond all towers strong and high,
Beyond all mountains steep,
Above all shadows rides the Sun
And Stars for ever dwell:
I will not say the Day is done,
Nor bid the Stars farewell.

 

-J. R. R. Tolkien-

   

VIIMEINEN MATKA

 

"Viimeinkin!"

Huudahti Kujala ja virnisti tuttuun tapaansa samalla kun asetteli nuuskaa ylähuuleensa. Kimmo ja Hakkarainen tiesivät varsin hyvin mistä Kujala oli innoissaan. Kaverusten odottama laivamatka oli alkamassa. Pojat olivat sopineet syksyllä lähtevänsä Tallinnan laivalle joulukuussa ja sanalla sanoen nollaavansa raskaan syksyn juhlimalla kaikin voimin.

 

Niin kuin kaikki kaverusten tähänastiset laivamatkat, myös tämä alkoi Ruoholahden Meritähti nimisestä pubista, joka sijaitsee matkan varrella metroasemalta laivalle – tarkalleen ottaen metroaseman välittömässä läheisyydessä. Tietyllä tavalla on surullisen kaunista ajatella, etteivät kaverukset jaksa odottaa laivalle pääsyä, vaan aloittavat nollaamisen heti saatuaan siihen tilaisuuden. Pubin teemana on jokin merellinen ja syvänsininen Hemingway-yhdistelmä. Pubin savuisen ilman seasta paljastuu erilaisia merenkäyntiin liittyviä koristeita kuten esimerkiksi ruori, kuivattuja meritähtiä ja tauluja Hemingwaystä. Kimmolla oli tapana tuijottaa erästä taulua käydessään Pub Meritähdessä. Se herätti tietynlaisia tunteita Kimmossa. Kuvassa oleva herra Hemingway katseli merelle surullinen ilme kasvoillaan, samanlainen mikä Kimmolla oli lähes joka valveillaolo sekunti. Kimmo koki jonkinlaista yhteyttä itsensä ja taulun miehen kanssa. Kaiken haaveilun kuitenkin katkaisi Hakkaraisen kysymys:

"No, mitä te kundit otatte? Ne tavalliset?"

"Joo, tavalliset"

Kimmo yskäisi ja pohti sekunnin sadasosan mitä Hakkarainen sillä tarkoitti.  Kaverukset tilasivat kilpaa Jägermaister shotteja ja huuhtoivat alas niitä oluella. Touhu herätti hilpeyttä kanssa juojien keskuudessa. Lopulta Hakkarainen havahtui tunteeseen, joka oli hänelle tuttu, nimittäin myöhästyminen.

"Hei kaverit, nyt taitaa olla jo kiire siihen laivaan"

"Totta! Kello on jo viisi!"

Huudahti Kujala ja alkoi tuskassa juoda juuri haettua tuoppia. Onneksi pubin edessä oli taksiasema, josta pojat saivat taksin heti. Taksikuski ymmärsi asiakkaidensa tuskan näiden selittäen yhteen ääneen että he myöhästyisivät laivasta, ellei kuljettaja ajaisi tuhatta ja sataa terminaaliin.  Taksin kurvatessa terminaalin eteen, kaivoi Kujala taskustaan kaksikymppisen ja antoi sen kuljettajalle todeten että kyseessä olisi tasaraha. Kuljettaja kiitti ja totesi ettei tämä ole ensimmäinen kerta kun on kiire Meritähdestä terminaaliin ja katsoi samalla peruutuspeilistä Kimmoa, joka nieleskeli ja iski tapansa mukaan kavereilleen samalla silmää.

"No ei varmaan yllätä kundit, mutta olen ollut ennenkin laivalla ja meinannut myöhästyä"

Kaikesta huolimatta laivaan ehdittiin ajoissa ja repussa olevia matkaeväitä alettiin nauttia heti kun hytin ovi aukesi. Ohjelmassa olisi seuraavaksi tax-free myymälä, hieman hytissä oleskelua ja allasosastoa.

 

Tax-free ostosten jälkeen oli aika siirtyä hyttiin nauttimaan muutama olut ennen allasosastolle siirtymistä.

"Ei helvetti, mä unohdin uimahousut kotiin".

Totesi Hakkarainen ja yritti hillitä itseään nauramasta asialle, sillä Kimmo ja Kujala nauroivat kovaan ääneen tapahtunutta ja mumisivat arvanneensa että näin kävisi. Asia ei ollut ongelma, saahan allasosastolta vuokrattua tyylikkäitä sinisiä laivayhtiön logolla varustettuja uimahousuja. Tämä tieto nauratti kolmikkoa vielä enemmän, joten yhteinen päätös oli vuokrata koko porukalle kyseiset logolliset housut. Poikien lähtiessä hytistä kohti allasosastoa osasi Hakkarainen vielä huolestua mahdollisesta laskuhumalasta, joka koittaisi varmasti mikäli, poreammeessa makaaminen kestäisi liian kauan. Samalla Hakkarainen pohti että poreammeessa olisi mukavampi olla jos olutta olisi saatavilla. Kolmikon oli jälleen tehtävä päätös joka koskisi oluen salakuljettamista allasalueelle.

 

Allasalueella oli jo muitakin matkustajia ja kaikesta päätellen muut olivat jo aloittaneet alkoholin nauttimisen. Altaan respan tiskillä oli varsin totinen ja isokokoinen nainen, joka oli selkeästi nähnyt turhan monta kaveriporukkaa sekoilemassa altailla. Tästä huolimatta pojat esittivät asiansa kohteliaasti ja hymyillen. Pukuhuoneessa oli jälleen hauskaa kun pojat vertailivat toisiaan laivayhtiön logoilla varustetuissa housuissa.

"Kimmo, mihin sä ajattelit piilottaa oluttölkit? Tämä nykyinen varustus kun ei välttämättä tarjoa hyvää piilopaikkaa."

Totesi Kujala ja lisäsi vielä ettei usko kenenkään vakuuttuvan etuvarustuksen aitoudesta mikäli joku heistä survoisi tölkkejä housuihin. Tämä oli totta, mutta oluttahan voisi viedä suihkutiloihin ja käydä sieltä käsin aina juomassa. Ajatus oli todella huono. Silloinhan sitä joutuisi ravaamaan suihkussa jatkuvalla syötöllä – etenkin kun ottaa huomioon poikien juomatottumukset. Ainoa oikea ratkaisu olisi käydä ostamassa yhdet ylihintaiset tuopit ja täydentää laseja sitten omilla eväillä.

 

Päästyään viimein poreammeille oli valittava mihin kolmesta altaasta pojat menisivät. Yhdessä altaassa oli selkeästi jokin kaveriporukka käsittäen neljä naista ja kolme miestä. Siihen ei siis kannattanut mennä hämmentämään. Toisessa altaassa oli kourallinen naisia ja kolmannessa pari ulkomaalaistaustaista miestä. Pojat valitsivat viimeksi mainitun vaihtoehdon, koska se oli lähimpänä heitä. Lisäksi kaverusten mieleen hiipi ajatus siitä, etteivät kaikki välttämättä ymmärrä heidän uimahousupolitiikkaansa samalla huumorilla kuin he itse. Tämä oli taas niitä tilanteita jossa pojat ajattelivat samoin toisistaan tietämättä ja toimivat puhumatta sanaakaan lopputuloksena tilanne jossa jokainen oli tyytyväinen lopputulokseen. Lopulta ratkaisua perusteltiin "yhteisymmärryksessä" vedoten siihen että täydennysoluet olisivat lähempänä. Itselleen valehteleminen oli sallittua silloin kun muut yhtyivät siihen…