Choice

I'd rather have the thought of you
To hold against my heart,
My spirit to be taught of you
With west winds blowing,
Than all the warm caresses
Of another love's bestowing,
Or all the glories of the world
In which you had no part.

 

 

-Angela Morgan-

 

PYSÄHTYNYT AIKA

 

Perjantai ja raskas työvuoro pankissa takana. Kahvin pintaheijastus särkyi Elinan sekoittaessa kahviaan, jota hän tuijotti  mietteliäänä samalla kun vilkuili hermostuneena kelloaan. Elina joi normaalisti kahvinsa maidolla, mutta nyt hänen kahvinsa oli mustaa. Kimmo joi kahvinsa mustana, Elina halusi olla lähempänä Kimmoa, vaikka sitten vain juomalla kahvinsa kuten Kimmo joi.

 

Kahvilan suuri näyteikkuna tarjosi mahdollisuuden tarkkailla ohikulkevien ihmisten liikkeitä tuulen riepoteltavina talvisella torilla. Samalla toivo siitä, että Kimmo ilmestyisi kadulle eli vahvempana. Elina ruokki tätä toivoa, koska se oli tällä hetkellä ainoa asia mitä hänellä oli. Toivo siitä, että Kimmo olisi ehtinyt siihen autoon, joka lähti sieltä jostain ja menisi siihen kaupunkiin, josta se juna taas lähtisi sinne kauas, josta se taksi veisi hänet taas siihen lentokoneeseen, joka toisi hänet lähemmäksi sitä paikkaa josta seuraava ja taas seuraava kulkuneuvo lähtisi. Mahdotonta, Elina ajatteli.

 

Elina joi kahvinsa ja laski tuhannennen kerran päässään tätä matkustamisen yhtälöä keksien siihen yhä uudelleen ja uudelleen ratkaisua, jonka lopputulos saisi hänen olonsa paremmaksi. Elina joi kahvinsa loppuun ja poistui naistenhuoneeseen. Palattuaan sieltä, oli hänen pöydälleen ilmestynyt yksi punainen ruusu ja kahvikuppi oli jälleen täynnä kahvia. Elina tiesi, että ruusu olisi Kimmolta. Elina katseli toiveikkaan hermostuneena ympärilleen etsien Kimmoa, mutta ei löytänyt tätä. Mitä tämä tarkoitti? Mitä?

”Anteeksi, mutta näittekö kuka ruusun toi?”

Elina kysyi tarjoilijalta

”En huomannut ketään, olin käymässä takana ja tullessani sieltä huomasin ruusun itsekin.”

Vastasi tarjoilija

Elina puki takkinsa ja asetteli ruusun laukkuunsa, jonka jälkeen poistui kahvilasta torille. Mitä tämä tarkoitti? Puhelimeen ei ollut tullut puhelua, ei viestiä, ei mitään. Elina soitti Kimmolle, puhelin oli mykkänä. MITÄ? Elinan päässä pyöri.

 

Kadut olivat valkeina lumesta, jota tuuli pyöritti mielensä mukaan edes takaisin. Elina lähti kohti baaria, jossa he Kimmon kanssa aina istuivat ajatuksenaan että löytäisi Kimmon sieltä. Kimmo ei ollut baarissa, eikä kukaan tarjoilijoista ollut nähnyt häntä. Tämän jälkeen Elina lähti kiertämään kaikkia paikkoja joissa he aina kävivät tavatessaan. Ei mitään, Kimmoa ei löytynyt mistään.

 

Etsittyään Kimmoa kaksi tuntia Elina päätti lähteä kotiin. Matkalla kotiin, Elina yritti jälleen soittaa Kimmolle, ei vastausta, ei edes ääntä joka toisi lohtua. Kotipihalle päästyään Elina näki mielessään, kuinka Kimmo seisoisi alarapun edessä odottaen häntä. Rapun edusta oli tyhjä, vain lumi oli kerääntynyt oven eteen, eikä siinäkään ollut jalanjälkiä. Elina jatkoi toivoaan astellessaan rappusia ylöspäin. Kimmo saataisi olla hänen ovensa edessä ylimmässä kerroksessa, ehkä joku naapureista oli päästänyt hänet sisään lämmittelemään. Ei Kimmoa.

 

Elina avasi oven ja muisti kuinka Kimmo oli korjannut natinan ovesta laittamalla saranoihin oliiviöljyä. Oliiviöljyä, hän naurahti mielessään. Kotona oli yksinäistä ja kaipuu sai sydämen pakahtumaan. Elina päätti soittaa veljelleen ja kysyä olisiko tämä nähnyt Kimmoa. Mutta vastaus oli tyly eikä Kimmon olinpaikka selvinnyt. Jotain piti tehdä että saisi olon paremmaksi. Elina laittoi Frendien dvd:n pyörimään, sillä he katsoivat lähes aina frendejä maatessaan sängyssä. Olo helpottui. Sälekaihtimet auki, jos ikkunasta näkisi kadulle ja katse suuntaan, josta Kimmo aina käveli suuren laukkunsa kanssa Elinalle. kadulla näkyi taas vain lunta.

 

Äkkiä Elina muisti ruusun, jonka hän oli kiireessä laittanut laukkuunsa. Ruusu oli kunnossa. Työpaikalta saatu lahjamaljakko sai ensi kertaa käyttöä. Maljakko noudatti väreiltään pankin värejä, jossa Elina työskenteli. Tämä ei haitannut Elinaa, hän näki vain ruusun. Ruusu tuoksui pöydältä sängylle asti huumaten Elinan uneen.

 

Kului kaksi tuntia. Elina havahtui säpsähtäen tunteeseen, joka valtasi hänet. Tunne oli voimakas, jotain oli tapahtunut. Kuin vaistomaisesti Elina kiirehti ikkunalle ja katsoi tietä eteenpäin kaupungin suuntaan. Ei taaskaan mitään. Missä olet Kimmo?

 

Elina puki ylleen mennäkseen alaovelle tupakalle. valot eivät menneet päälle rapussa, Elina kirosi huonoa onneaan. Päästyään rapun alaosaan hän seisahtui. Käsistä lähti voimat, puhelin, avaimet ja muut tavarat putosivat leviten pitkin rapun lattiaa. Elina näki ulkona oven edessä hahmon, jonka tunnistaisi missä vain. Hahmo oli Kimmo. Kimmo istui ulko-oven edessä rappusilla pää nojaten kämmeniin…