"Vedenalaista"

sukelletaan siniseen
silmät auki leijutaan
sukelletaan siniseen
syvemmälle aina vaan

täällä hiljaista, hyvää
mun perässä jo tuu
katsotaan kuinka syvää
ranta taakse unohtuu

antaa virran kuljettaa
kaksi tahdotonta vie pois turvaan
öinen meri meidät saa
näkymättömiin me kadotaan

- Jenni Vartiainen -

KAIKKI NE PIENET ASIAT

Herättyään viileään ja staattiseen aamuun, Kimmo istui sängyn reunalla tuijottaen maassa ilmavirran mukana pyörivää höyhentä. Valkoinen höyhen liikkui huolettomana ja ilman rajoja pitkin lattiaa lopulta tarttuen kiinni mustaan pitkäkarvaiseen mattoon. Kimmo tunsi yhtäläisyyttä itsensä ja höyhenen välillä; olihan hän itsekin kulkenut ilman rajoja ja huolia, kunnes eksyi tähän kaupunkiin. Kimmon vieressä oli sängyssä paikka, joka oli pedattu ja se vaikutti koskemattomalta. Tyhjä paikka kuului Elinalle. Elina oli herännyt jo aikaisemmin ja lähtenyt töihin. Kimmon ei tarvinnut herätä töihin, ei mihinkään. Kimmo oli lähtenyt karkuun kaikkea, koko maailmaansa ja jättänyt kaiken taakseen. Kimmo halusi löytää jotain ja olla onnellinen.

Tuuli ja lumihiutaleet kolkuttivat kilpaa ikkunaan samalla kun viileä ilma alkoi tuntua Kimmon hartioissa. Ikkuna oli jälleen jäänyt auki koko yöksi. Kimmo laski jalkansa kylmälle lattialle ja puki itsensä lattialta löytyneeseen vilttiin. Viltti tuoksui Elinalta.

Sekavat, mutta lämpimät tunteet sekoittivat Kimmon ajatuksia samalla kun hän haparoivin askelein vailla päämäärää käveli edestakaisin Elinan yksiössä. Kahvia! Päätti Kimmo ja avasi keittiö kaapin, jossa Elina säilytti tarvikkeita. Samalla Kimmo muisti, kuinka hän oli pari viikkoa aikaisemmin ennen lähtöään ottanut nipun suodatinpusseja ja kirjoittanut niihin salaisia viestejä Elinalle. Viesteissä oli ohjeita kuten: ”lähetä suudelma tekstiviestinä” tai ”juo kaakaota ja nuku päiväunet”. Ohjeiden lisäksi niissä saattoi lukea vain että ”rakastan sinua”. Ajateltuaan tarkemmin Kimmo alkoi pohtia, miksi Elina ei ollut maininnut viesteistä mitään. Sillä vaikka Kimmo oli laittanut viestejä eri puolille suodatinpussilaatikkoa, on aivan varmaa että Elina olisi jonakin aamuna näiden kahden viikon aikana nostanut laatikosta ainakin yhden viestin. Tämän ajatuksen myötä Kimmo alkoi myös pohtia, että liukenisiko suodattimiin kirjoitettu muste kahviin. Hmm… Ei, ei se muste liukenisi, ei ainakaan paljon.

Miksi Elina ei ollut maininnut viesteistä? Miksi, miksi? Uteliaana Kimmo levitti suodatinpussit pöydälle ja käänsi jokaisen niistä ympäri löytämättä ainuttakaan viestiä. Myös Kimmon Elinalle ostama avaimenperä oli ilmestynyt keittiön pöydälle. Avaimenperä oli suuri avain, jossa oli teksti; ”Key to my heart”.  Jotain on vialla, mutta mitä.

Koko asia unohtui pian Kimmon huomatessa että olisi aika lähteä kaupungille Elinaa vastaan, sillä tämä pääsisi pian töistä. Päästyään kylpyhuoneeseen, Kimmo huomasi peilistä takaisin tuijottavan miehen katsovan epäilevällä ja surullisella katseella, sillä avain ja muistilaput palasivat Kimmon mieleen…